Kisapäivitykset (joita on muuten luonnoksina kolme kappaletta) laahaavat hurjasti jäljessä, kun aika ei vain tunnu millään riittävän kaikkeen. Joka tapauksessa me käytiin 5.6 Vöyrin epävirallisissa rally-tokokisoissa. Vöyrin kisat oli Dellan ensimmäiset ulkokisat ikinä. Olin ilmoittanut meidät mölli-ALOon, jossa tuomarina toimi Heidi Slögs. Stressasin etukäteen ihan hirveästi tulevaa suoritusta, sillä me ei oltu koskaan aikaisemmin kisattu ulkona, eikä kyllä paljon treenailtukaan. Kaiken lisäksi koko kisapäivän ajan tuuli mahdottoman kovaa, mikä tarkoitti pikkukoiralle paljon kivoja lehtiä jahdattavaksi ja kummallisia lepattavia kehänauhoja ihmeteltäväksi.
Me kisattiin Dellan kanssa mölliluokan viimeisinä. Pikkukoira jaksoi kuitenkin hienosti keskittyä pitkänkin odottelun jälkeen. Kehänauhojen sisäpuolella se oli heti täysillä mukana, eikä sitä tuntunut häiritsevän se, että hallin sijasta oltiinkin ulkokentällä. Rata oli kokonaisuudessaan oikein kiva. Simppeli perusrata kymmenellä tehtävällä.
Dellalla oli koko radan ajan ihan superhyvä tsemppi päällä. Se seurasi uskomattoman reippaasti, piti kontaktia hienosti ja työskenteli muutenkin tosi kivasti. Sekoiltiin kuitenkin jo heti toisella kyltillä, kun 270° käännös vasempaan ei sujunutkaan niin kuin sen olisi pitänyt sujua. Ongelmat alkoivat oikeastaan jo ensimmäisen kyltin maahan menon jälkeen. Della seurasi hirmu innoissaan, jolloin sillä on tapana edistää. Niin se teki tälläkin kertaa. En tajunnut reagoida edistämiseen tarpeeksi ajoissa, minkä vuoksi toisen kyltin lähestyminen oli aivan liian vauhdikas ja näinollen meidän rintamasuunnat vaihtuivat. Jotenkin ihmeen kaupalla sain kuin sainkin taiteiltua käännöksen loppuun asti kiilaamalla Dellan eteen. Kauniista käännöksestä ja hyvästä takapään käytöstä se oli kuitenkin kaukana. Sekunnin ajan ehdin miettiä pitäisikö kyltti uusia, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että uusiminen ei tässä tilanteessa luultavasti kannata. Viidennen kyltin sivulle tulo jäi mun makuun vähän turhan vinoon, mutta ei niin vinoon, että siitä olisi pisteitä rokotettu. Loppu rata sujui varsin hienosti tasaiseen Dellamaiseen tyyliin.
Pakko vielä kehua erikseen tuon hienoa kontaktia. Toivon, että se tulee pysymään yhtä hyvänä siinäkin vaiheessa, kun makkarat jäävät kokonaan taskunpohjalle. Fiilis oli radan jälkeen loistava, vaikka kakkos kyltin sekoilu vähän harmittikin. Suorituksena rata oli kuitenkin yksi meidän sujuvimpia ratoja, ja mikä parasta me molemmat taidettiin nauttia joka hetkestä.
Palkintojenjako alkoi melkein heti meidän suorituksen jälkeen. Tuomari antoi aluksi yleistä palautetta suorituksista. Todella moni koirakko oli toistanut saman virheen - lähtenyt liikkeelle ilman tuomarin lähtölupaa. Tämä virhe johtaisi virallisissa kisoissa hylkäämiseen, mutta koska kyseessä oli mölliluokka, helpotettu arvostelu ja monen koirakon toistama virhe, oli tuomari mukavalla päällä ja antoi ilman lähtölupaa lähteneille koirakoille vain -1 pisteen vähennyksen. Olin hieman hämmentynyt, kun huomasin, että me oltiin Dellan kanssa lähdetty myös liikkeelle ilman lähtölupaa. En tajua miten se on ollut edes mahdollista :D Kai se oli sitten se järkyttävä tuuli, jonka takia en saanut tuomarin puheesta mitään selvää ja oletin saaneeni lähtöluvan liikkeelle lähtiessäni. Totta puhuakseni en tainnut kyllä ajatella koko lähtöluvan saamista, kun hermoilin jo lähdössä ensimmäisen kyltin maahan menoa. Kakkos kyltin sekoilusta tuli vain yhden pisteen vähennys. Virallisissa väärä rintamasuunta olisi aiheuttanut kymmenen pisteen vähennyksen.
Pisteitä saatiin sitten lopulta kasaan 98, joilla sijoituimme mölliluokan ensimmäisiksi. Kehuja saatiin muun muassa hienosta yhteistyöstä. Oli muuten kivaa vaihtelua, kun sijoittuneet saivat valita palkinnot itse tarjolla olevista vaihtoehdoista. Nappasin sitten tuollaisen pesukarhu frisbeen. Della kantoi palkintonsa ylpeästi häntä korkealla liehuen autoon. Frisbee on pikkukoiran mielestä ehkä paras palkinto ikinä. Sen verran kovaa riepottelua se on joutunut kokemaan.
